Maanantain hauskat treenit

Vettä lotisteli taivaalta täydellä teholla, kun treenattiin molempien koirien kanssa joulukuun toiseksi viimeisenä maanantaina. Ensin Hillalla oli treenit omassa ryhmässään. Siellä treenattiin putkirallatusta, jossa melkein joka toinen este oli putki. Oikein tyytyväinen olin Hillaan, joka ei himmaillut muuten oikeastaan ollenkaan, kuin muurilla, jota ei tätä ennen ollut kertaakaan ollut maksikorkeudessa radalla. Otettiin sitä ihan yksittäisenä esteenä A:lta lähtevänä, ja palkka taakse, jotta menisi vauhdilla. Tässäpä ensimmäisiä virallisia kuvia meidän rataräpellyksestä, joskus on menty hiljaisemminkin, mutta joskus myös kovemminkin. Pääasia on, että hyppää nyt hyppyjä, eikä väistele esteitä.

Kukkiksen treeneissä taas oli Ilona suunnitellut hauskan radan, johon piti suunnitella ensin yhdenlainen ohjauskuvio koko radalle, ja heti sen jälkeen putkeen tehdä rata toiseen kertaan niin, että kaikille esteille olisi erilainen ohjauskuvio. Tosi mukava treeni, jossa joutui kuuppa koville, kun piti miettiä, että millä kierroksella olikaan menossa… Muuten ohjaukset onnistuivat oikein hyvin, mutta poispäinkäännöstä puomilta putkeen ei oltu Kukkiksen kanssa koskaan harjoiteltu, joten siihen tuli säätämistä ja hinkkausta. Ja sitä pitää harjoitella itsekseen omissa treeneissä. Mutta kyllä huomaa, että irtoamista on nyt viime aikoina harjoiteltu. Koskaan ennen ei Kukkinen nimittäin ole lähtenyt tarjoamaan irtoamista itsekseen niin, että meidän väliin jää 2 hyppyä ja putki. Oikein mukavaa. Mutta siitä ei nyt ole kuvatodisteita, koska ryhmässä oli paikalla vain kolme treenaajaa.    

Kaiken kaikkiaan tosi mukavat treenit kaiken joulukiireen keskellä. Illan kruunasi vielä mukava loppulenkki toisen "lempikelpien" kanssa. Meidän tytöt on wannabe-settereitä ja kelpieitä :) 

Arki rullaa, täältä tullaan!

Nimittäin kohtahan alkaa edustamani ammattialan työläisillä L.O.M.A.
Arkea on tosiaan veivattu ja rullattu oikein olan takaa. Välillä tuntuu, ettei mitään muuta ehdi tekemään, kuin toistamaan pakolliset kuviot päivästä toiseen. Mutta mullepa se sopii, koska oikeastaan tykkään rutiineista. Toisaalta joskus on kiva sitten rikkoakin niitä omia kaavoihin kangistuneita päiviään.

Koirien kanssa ollaan treenattu irtoamista. Kukkiksen kanssa on tehty myös matalammilla rimoilla, jotta juoksujen jälkeen vauhti palautuisi taas entiselleen ja vielä paremmaksi. Mielestäni ollaan siinä onnistuttukin. Eilen, kun oltiin treenaamassa, niin tyyppi lähti vaikka miten kaukaa suorittamaan itsekseen hyppyä ja putkea. Eli irtoamisharjoittelut tekevät meille hyvää syksyn melkomoisten vääntöratojen jälkeen. Varmaankin tulen tekemään niin, että jatkossakin meidän omat harjoittelut on yksinkertaisia suoranpätkiä, korkeintaan höystettynä yhdellä tekniikalla.

Hillan kanssa ollaan myös tehty paljon hyppäämistä erilaisilla suorilla. Eilen tein (omasta mielestäni) uskaliaan kokeilun, ja laitoin suoralle 50:n cm:n esteen, jonka koiruus sitten tiputti ensimmäisellä vedolla. Kokeilin toisen kerran, ja meni kuin vettä vain. Pitää vain ottaa varovasti pieniä korotuksia kerrallaan, ettei koko radalle kerralla hönkäise korkeita esteitä. Neiti on sen verran herkkähipiäinen, että haluaa aina totutella vallitsevaan tilanteeseen. Kepitkin ovat jo vaiheessa, eli kaksinkertainen määrä ohjureita on saatu karsittua pois, ja enää lopussa ja alussa on niitä kahdet. Seuraavaksi ajattelin ottaa ne pois, ja alkaa sitten karsimaan keskiosasta, nostamaan loppujakin ylöspäin. Ajatuksena kuitenkin on, että niin kauan pidän ohjureita alussa (ja lopussa), että saadaan keppikulmiakin vähän paremmiksi. Keinu on siinä vaiheessa, että sen alla on maksipöytä. Tarvitaan myös hidastusta alastulovaiheessa, jottei pamahdus käy liian suureksi, ja säikähdys isoksi. Seuraava tavoite on siirtyä kokonaan itsenäiseen puolittaiseen alastuloon. Rengas on jo maksikorkeudella, sitä on sheipattu, muurikin on maksikorkeudessa kokeiltu, radanpätkälläkin ollut näistä jälkimmäinen. Kontakti ovat ihan ok kunnossa. Jos olen A:ssa liian hidas, kippaa kontaktista yli, eli ihan vähän takatassutkin yli. Niitä täytyy siis vielä harjoitella.

Kaiken kaikkiaan molemmilla on ollut treeneissä ihan mahottoman mukava ilme. Tauko teki ilmeisen hyvää molemmille.

Koskapa treeneistä ei kuvamateriaalia ole, laittelen tähän lauantaiaamun lenkkikuvia.

Kaverukset "kukkaniityllä", jolla kesällä oli myös lampaita, ja jossa vahingossa olimme myös me…Onneksi minä huomasin lampaat ennen koiria. 

Nämä paalit ovat olleet Hillan ja Kukin suosikkeja koko ajan. Kesällä aina telmuavat ja jahtaavat toisiaan niiden päällä. Talvella tyytyvät poseeraamaan. Ihanat karvatuppelot!