Viime viikonlopun lauantaina oltiin juoksuisen Kukkiksen kanssa huippukouluttaja Jari Suomalaisen treeneissä, ja eipä kyllä olisi pitänyt mennä. Nimittäin Kukkis oli juoksujen takia ihan nuudeli, eikä ollenkaan oma itsensä. Vauhtia oli ainakin puolet vähemmän kuin tavallisesti. Sen takia ei sitten saatu juuri mitään hyödyllisiä vinkkejä tämänhetkiseen tilanteeseen. No, oma moka, kun en osannut ennakoida tulevia juoksuja ja olla alunperin ilmoittautumatta koko koulutukseen. Mentiin sitten toiseen settiin Hillan kanssa, sillä oli onneksi ihan hyvä fiilis, mutta kun ei tee todellakaan vielä kaikkia esteitä, niin eipä siitä sitten sen enempää saatu irti siitäkään.

Jatkan valitusvirttä. Kukkiksen juoksujen takia ei päästä mukavaan treeniviikonloppuun Kaarinaan ensi viikonloppuna, enkä ilmoittaudu myöskään Joan kisoihin, koska juoksuiltuaan on yleensä ollut "nuudeli" pari viikkoa juoksujen loppumisen jälkeenkin. Kirsikkana kakussa minulla itselläni todettiin tänään keuhkokuume, että eipä sen puolestakaan tarvitse juoksennella vähään aikaan.
Miehenpuolikas on onneksi luvannut hoitaa lenkittämisen, ai niin, ja jotain positiivista: Kukkis oli tänään ilmeisen tylsistynyt, koska imuroitaessa lattialle joutunut tokokapula tuotiin tarjoiltuna minulle olohuoneeseen, kun katsoin telkkaria kuumehöyryissäni. Superpalkka ja heti treenaamaan lisää :)

Lenkkitunnelmia ennen lumentuloa. Tänään sitä tulikin niin paljon, että karvaisemman kaverin jaloissa oli monta tennispallon kokoista paakkua. Tuleepahan treenattua samalla voimia takareisiin.

Marraskuun kisat Hu-Pulla

Käytiin Kukkisen kanssa juoksemassa kolme rataa Kuopiossa. Hyppyrata oli oikein mukava. Se meni hyvin siihen asti, kunnes kepit asettuivat tiellemme. Niinhän siinä kävi, että kun melkein yhdeksänkymmenen asteen avokulmasta niitä tavoiteltiin, aloitti Kuksi tekemisen toisesta välistä ensimmäisen sijaan, koska puskin liian lähelle keppejä ohjaamaan. Korjattiin sitten se virhe, ja tultiin maaliin.

Toisella radalla olin jotenkin itse ihan nuutunut, ja niin oli koirakin. Taas virhe kepeillä, nyt meni kyllä oikeasta välistä, mutta hyppäsi toisen välin yli. Korjasin alusta asti. Sitten jatkettiin menoa, ja sitten kosahdettiin keinuun, jolta hyppäsi pois. Korjattiin, ja jatkettiin loppuun. Eipä siitä sen enempää.

Kolmas rata oli ehkä kaikista paras, vaikka siitä tuli hylky. Siinä mentiin taas paremmalla vauhdilla. Hylky tapahtui vinolla hypyllä, jossa en vetänyt Kukkista yhtään itseeni päin, joten luki avoimen käteni niin, että lähde takakiertoon. Ja kepeiltä olisi muuten myös tullut virhe, koska lähti keinun kontaktilta ennen aikojaan livohkaan, enkä ehtinyt ohjaamaan.

Summa summarum: Harjoitella pitää edelleen keppien kulmia. Päättää pitää kontakteilla vaadittava kriteeri (riittääkö meillä vauhti siihen, että pysäytän). Ohjaukseen pitää saada lisää hienosäätöä, ja mietiskelyä siitä, mitä koira ehkä saattaa tehdä eri tavalla, kuin ajattelen sen tekevän. Mutta oli ihan mukavaa tehdä yhdessä Kukkisen kanssa. Se kyllä menee ihan sinne, minne ohjaan, mikä on kuitenkin ihan lohduttavaa.

Blogin aloitus

Lyhyesti ja ytimekkäästi, tässä ovat tämän blogin päähenkilöt, hollannikkaat. Schapendoes Kukkis on 3,5-vuotias ja hollanninpaimenkoira Hilla 1,5-vuotias. Molempien koirien kanssa harrastan agilitya. Kukkiksen kanssa on noustu III-luokkaan, Hillan kanssa vielä hyppyongelmien jälkeen aloitellaan lajin saloihin tutustumista. Tämän blogin tarkoitus on selventää itselleni hieman treenaamisen kuvioita, että oppisin muistamaan, mitä on treenattu, ja millaisella menestyksellä. Hieman treenaamme myös tokoa, kesäisin ulkona, ja talvisin enimmäkseen sisällä. Lisäksi muutaman kerran olemme käyneet hakumetsällä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Seuraavassa muutamia kuvia hollantilaisten elämästä.

Kerran kesällä Kunnasniemessä. Tytöt uivat, koirat juoksivat vahtimassa. 

Lokakuun lopussa Höytiäisen rannalla, seuraavana päivänä tuli ekan kerran lunta maahan. 

Tyttelit kotioloissa...