Arkea on tosiaan veivattu ja rullattu oikein olan takaa. Välillä tuntuu, ettei mitään muuta ehdi tekemään, kuin toistamaan pakolliset kuviot päivästä toiseen. Mutta mullepa se sopii, koska oikeastaan tykkään rutiineista. Toisaalta joskus on kiva sitten rikkoakin niitä omia kaavoihin kangistuneita päiviään.
Koirien kanssa ollaan treenattu irtoamista. Kukkiksen kanssa on tehty myös matalammilla rimoilla, jotta juoksujen jälkeen vauhti palautuisi taas entiselleen ja vielä paremmaksi. Mielestäni ollaan siinä onnistuttukin. Eilen, kun oltiin treenaamassa, niin tyyppi lähti vaikka miten kaukaa suorittamaan itsekseen hyppyä ja putkea. Eli irtoamisharjoittelut tekevät meille hyvää syksyn melkomoisten vääntöratojen jälkeen. Varmaankin tulen tekemään niin, että jatkossakin meidän omat harjoittelut on yksinkertaisia suoranpätkiä, korkeintaan höystettynä yhdellä tekniikalla.
Hillan kanssa ollaan myös tehty paljon hyppäämistä erilaisilla suorilla. Eilen tein (omasta mielestäni) uskaliaan kokeilun, ja laitoin suoralle 50:n cm:n esteen, jonka koiruus sitten tiputti ensimmäisellä vedolla. Kokeilin toisen kerran, ja meni kuin vettä vain. Pitää vain ottaa varovasti pieniä korotuksia kerrallaan, ettei koko radalle kerralla hönkäise korkeita esteitä. Neiti on sen verran herkkähipiäinen, että haluaa aina totutella vallitsevaan tilanteeseen. Kepitkin ovat jo vaiheessa, eli kaksinkertainen määrä ohjureita on saatu karsittua pois, ja enää lopussa ja alussa on niitä kahdet. Seuraavaksi ajattelin ottaa ne pois, ja alkaa sitten karsimaan keskiosasta, nostamaan loppujakin ylöspäin. Ajatuksena kuitenkin on, että niin kauan pidän ohjureita alussa (ja lopussa), että saadaan keppikulmiakin vähän paremmiksi. Keinu on siinä vaiheessa, että sen alla on maksipöytä. Tarvitaan myös hidastusta alastulovaiheessa, jottei pamahdus käy liian suureksi, ja säikähdys isoksi. Seuraava tavoite on siirtyä kokonaan itsenäiseen puolittaiseen alastuloon. Rengas on jo maksikorkeudella, sitä on sheipattu, muurikin on maksikorkeudessa kokeiltu, radanpätkälläkin ollut näistä jälkimmäinen. Kontakti ovat ihan ok kunnossa. Jos olen A:ssa liian hidas, kippaa kontaktista yli, eli ihan vähän takatassutkin yli. Niitä täytyy siis vielä harjoitella.
Kaiken kaikkiaan molemmilla on ollut treeneissä ihan mahottoman mukava ilme. Tauko teki ilmeisen hyvää molemmille.
Koskapa treeneistä ei kuvamateriaalia ole, laittelen tähän lauantaiaamun lenkkikuvia.
Kaverukset "kukkaniityllä", jolla kesällä oli myös lampaita, ja jossa vahingossa olimme myös me…Onneksi minä huomasin lampaat ennen koiria.
Nämä paalit ovat olleet Hillan ja Kukin suosikkeja koko ajan. Kesällä aina telmuavat ja jahtaavat toisiaan niiden päällä. Talvella tyytyvät poseeraamaan. Ihanat karvatuppelot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti